Sänkipellolla

Viime päivityksestä onkin aikaa jo melkein pari kuukautta. Kesä on mennyt nopeasti töiden parissa ja kamera on kulkenut harvemmin mukana, joten en ole viitsinyt kuvattomia blogikirjoituksia laittaa. Nyt syksyä kohden mentäessä yritän olla hieman ahkerampi kirjoitusten suhteen. Titta on normaaliin tapaan nauttinut lämpimistä ilmoista ja auringonpaisteessa löhöilystä. Mökkeilemään ja uimaan neidin kanssa ollaan päästy muutaman kerran.

Lähdettiin töideni jälkeen kirmailemaan ensimmäisille puiduille sänkipelloille ja katsomaan Senniä. Titta on jäänyt reilun 5kk ikäisen Sennin jalkoihin koossa, mutta muori paikkaa tilannetta luonteellaan. Sennin mielestä Tittaa on niin hauska härnätä ja jahdata, mutta Titta ilmoittaa mikäs se asian laita mahtaa olla. Välillä itseäkin ihmetyttää miten kärsivällisesti Titta jaksaa olla Sennin kanssa, kun sitä ei kiinnosta yhtään pennun leikit ja touhotukset.

Senni jaksaa alkumatkan roikkua Titan kyljessä kiinni ja samalla kuolaa kaiken mennessään. Tittaa saa melkein jokaisen Sennin tapaamisen jälkeen huuhdella, kun sen häntä ja selkä on aivan kuolassa. Hyvin pian koirat kuitenkin keskittyivät lenkillä omaan menemiseensä ja jättivät toisensa rauhaan. Muutto kaupunkiin on edessä muutaman viikon kuluttua ja toivotaan että koirien yhteiselo myös kaupungissa onnistuu. Kämppä jonka saimme on onneksi yli 90m2, joten aivan pieneen huoneistoon ei tarvitse koiria laittaa.

Kotiin lähdettiin muutaman tunnin kyläilyn jälkeen ja Titta meni kotiin päästyään suoraan nukkumaan. Titan iän karttuessa, myös mukavuudenhalu kasvaa. Harvemmin oma peti enää kelpaa neidille, vaan nukkumapaikaksi valikoituu sohva tai emännän sänky.  Illemmalla neiti kuitenkin rupesi heräilemään uudelleen ja lähdettiin vielä lyhyelle lenkille.

Muutama kuva vielä lisää, niitähän ei koskaan voi olla liikaa!

Mökkeilyä

Lähdettiin Titan kanssa vanhempieni mökille Etelä-Pohjanmaalle. Automatka perjantaina oli varsin tukala niin kuskille kuin koirallekkin, mutta lepotaukojen turvin päästiin lopulta perille. Titta imi itseensä aurinkoenergiaa tuttuun tapaan ja sen huomasi illalla kun mentiin mökkiin. Ei paljon neitiä näkynyt, kun se nukkui tyytyväistä sängyllä.

Lauantaina lähdin käymään kaupassa ja hiljaisella kirkonkylällä ei näyttänyt mitään erikoista tapahtuvan. Seuraavassa mutkassa kuitenkin seistä nökötti ruskea lehmä keskellä tietä! Oli Mansikki valinnut väärän päivän iltapäiväkävelylle, kun näytti ressukalla olevan kuuma. Hetken siinä tuijoteltiin toisiamme kun lehmä lähti käyskentelemää ilmeisesti kotopihaansa, joka oli aivan tien vieressä.
Huomasi että oikein maalla oltiin kun lehmätkin kävelevät tiellä vastaan, omas kotona korkeintaan hirvet hyppisivät tiellä. :)

Sunnuntaina ennen kotiin lähtöä otin Titankin mukaan uimaan. Muina päivinä olin käynyt yksin rullaluistelun päätteeksi ja nyt jopa Titan vireystila näytti siltä, että siitä saattaisi olla kaveriksi. Mentiin järvenrantaan kahlailemaan ja kyllä neiti kävi kunnollakin kastautumassa ja uimassa mukanani. Uiskentelujen ja kahlailujen jälkeen lähdettiinkin sitten kotia kohti. Automatkakin sujui paljon helpommin, kun aurinko ei päässyt porottamaan niin kuumasti.
Toivottavasti ilmat suosisivat taas sen verran, että pääsisi mökille lähitulevaisuudessa.

Muistoja

Välillä on kiva muistella menneitä ja näin pääsi käymään kun rupesin kaivelemaan tietokoneeni syövereistä vanhoja kuvia. Ylhäällä kuvassa esittäytyy ensimmäinen oma koirani sekä ensimmäinen kääpiöpinserini Repe. Repe oli liian korkea rotumääritelmän mukaan ja sillä oli häntämutka, mikä ei haitannut menoa ja se olikin tuulta nopeampi ja jaksoi leikkiä loputtomiin sekä juuri omasta mielestäni täydellinen koira. Repe opetti tuolloin nuorelle tytölle paljon koirista ja sen kanssa koin paljon ilonhetkiä, mutta jouduin siitä kuitenkin luopumaan aivan liian aikaisin. Repe oli ainoastaan kaksi vuotias sen juostessa auton alle.
Tuota pientä miestä en tule koskaan unohtamaan.

Repestä jäi hyviä muistoja ja kääpiöpinseri rotu tuntui tuolloin jo omalta. Repe tuli aikoinaan meille puolivahingossa ja en edes ole varma tiesivätkö vanhempani mihin olivat ryhtymässä kääpiöpinseriä ottaessaan. Repe oli meille tullessaan n. vuoden ikäinen ja se oli jo valmiiksi hyväkäytöksinen koira. Repen poismenon jälkeen mietinnässä ei edes käynyt mikään muu rotu, joten Titan tullessa oli opettelemista. Titta oli hieman eri maata, mutta kyllä siitäkin kouliutui vuosien varrella kunnon kansalainen. :)

Alla muutama kuva siitä kun Titta on joskus ollut pieni ja täysin ruskea ilman harmaita.

Vajaa vuoden vanha vilperi

Ensimmäinen kesä

Näyttelyistä haettiin ERI vuonna kivi ja keppi

No voihan väsy..

Harmaa päälaki loistaa

Jopa kääpiöpinserilläkin tuntuu olevan lämmin tai ainakin lämmin ilma vie siitä kaikki mehut. Koko päivän Titta on seilannut ympäri taloa ja etsinyt sillä hetkellä sopivaa torkkupaikkaa. Aurinkoakin on välillä kuitenkin pitänyt ottaa, oven ollessa koko päivän auki. Eiköhän illan tullen ilma hieman viilene niin päästään käymään hieman pidempi lenkki, ettei koiruus nuupahda tylsyyteen. Eipä tosin sovi nyt valittaa kun lämmintä on piisannut. Talvella moneen kertaan kyllä valitettiin pakkasia ja hankien paksuutta.

Viikonloppuna olisi tarkoitus lähteä käymään mökillä ja jospa siellä olisi uimavedet hieman lämmenneet niin pääsisi emäntäkin talviturkkinsa heittämään. Titta nauttii autolla matkustamisesta, mutta näillä lämpimillä ilmoilla jopa neidillä tuntuu olevan tukalaa autossa ja kun tuota ilmastointia autossani en omista, niin pitääpä jotenkin koittaa ajoittaa tuota matkantekoa tai saada auto edes varjoon päiväksi.

Tuttu tuijotus jos muuta tekemistä ei ole..

Hellepäivän riemua

Kaveri on kasvanut neidistä ohi..

Hellerajat paukkuivat ja autossa matkustaminen tuntui tuskaiselta kun lähdettiin Titan kanssa katsomaan Senniä ja tarkoituksena oli lähteä uittamaan koiria hiekkamontulle. Ennen uimaan lähtöä neidit telmivät auringonpaisteessa ja nopeastihan siinä näytti kuuma tulevan. Senni normaaliin tapaansa jaksoi roikkua Titan kyljessä kiinni, sinne minne Titta menee niin myös Senni.

"Piinaavan" automatkan järjesti Senni, koettelemalla emäntänsä hermoja yrittäessään hyppiä takakontista penkkien yli takapenkeille. Perillä Titta ei ilmeisesti muistanut viimekesästä mitään, vaan asteli reippaasti kahlailemaan veteen. Pienen avustuksen saattelemana päästiin uimaan muutaman kerran. Sennikin kävi pulahtamassa muutaman kerran elämänsä ensimmäistä kertaa ja hyvinhän se meni. Alkukesästä on kiva käydä uimassa kun paarmat eivät kiusaa. Todennäköisesti niistäkin tihulaisista päästään pian taas "nauttimaan"..

"Ottakaa toi pois mun kimpustaa!"

Titalle täytyy oikein nostaa hattua sen pitkän pinnan takia. Neidin äkäisen luonteen tuntien se antaa varsin hellää käsittelyä Sennille, siihen nähden kuinka punainen paholainen jaksaa roikkua Titan kyljessä. Välillä Titta kertoo, että nyt riittää, mutta ei paljon muuta. Leikkeihinkin vanhapiika välillä innostuu ja silloin Senniäkin tuntuu ihmetyttävän Titan meno.

Jengi kokoontuu

Senni alkaa jo pysyä Titan vauhdissa mukana

Tänään lähdettiin Titan kanssa taas kerran katsomaan Senniä. Näin kesäloman kunniaksi ei ole kiire mihinkään, joten tässähän ehtii kyläillä oikein vaivaksi asti. Titta on aina valmis automatkaan, eikä toista kertaa tarvitse kysyä että mennäänkö autolla. Kaapattiin samalla matkan varrelta cavalierpojat Nipsu ja Nappi kyytiin. Perillä lähdettiin heinäpellolla koirien kanssa ja välillä siellä paineltiinkin lujaa. Titta tavallisesti piti hieman etäisyyttä, mutta jos Senni huomasi jahdata neitiä niin karkuunhan siinä piti lähteä.

Koko jengi yhdessä kuvassa

Titta on hieman erakkoluonne ja välillä turhankin dominoiva. Tässä porukassa neiti pitää selvästi komentoa yllä. Sennin Titta on jopa ihmeen hyvin sulattanut, mutta luulen että se ymmärtää Sennin olevan kuitenkin pentu. Titta ei ole koskaan vihainen, mutta se ilmoittaa kuka järjestystä pitää yllä. Koiran koolla ei tavallisesti ole mitään merkitystä, kääpiöpinserin mielestä kun hän on "suurin ja voimakkain". Ainut koira, jota Titta oikeasti ei siedä on naapurin samankokoinen russelinarttu. Olisikohan syynä se, että nuorempana kyseinen narttu hyökkäsi Titan niskaan pusikosta.

Pojat ja Senni

Titta alkaa kovaa vauhtia harmaantua, mummaksi sitä ei millään kuitenkaan viitsisi sanoa, täyttäähän se "vasta" 8-vuotta. Silmien ympärillä, leuassa ja päälaella alkaa olla kunnolla harmaita karvoja, mutta neidin menoa ikä ei tunnu painavan missään. Syksyllä olisi edesssä muutto opiskelupaikkakunnalle ja haaveissa se toinen koira. Rhodesiankoira on ykköshaaveeni ollut jo pitkään, mutta toisaalta haluan antaa sille tilaa enemmän kuin opiskelijakämpän. Joten voi olla, että toinen pieni ruskea kääpiöneiti tulee rikastuttamaan elämäämme ensi vuoden vaihteen aikaan, tai ainakin näin haaveile. :)

Senni 13vk

Senniä pakoon!

Tovihan siinä vierähti, kun tänne taas ehtii kirjoitella. Käytiin Titan kanssa taas katsomassa Senniä ja lujaahan ne juoksentelivat pellolla. Omaa kameraa en taaskaan muistanut ottaa mukaan, mutta Sennin emäntä otti kuvia. Titta pääasiassa juoksee alta pois ja Senni yrittää pysytellä perässä. Välillä Titta murahtaa ja komentaa Senniä pysyttelemään etäämmällä, mutta eipä tuo kakara siitä paljoa välitä. :)

"Auttakaa nyt joku, tuo jahtaa mua!"

Vauhtia löytyy, ettei kuvassa meinaa pysytellä.

Melkein selväjärkinen Senni

Hyvin ovat tulleet neidit juttuun. Senni yrittää epätoivoisesti saada Tittaa leikkimään ja murahtelee vähän matkan päässä. Titta taas ei jaksa välittää pätkääkään ja siirtyilee kersan alta pois. Sennikin täyttää pian 3kk ja jaksoi pitkääkin juoksennella pellolla. Mentiin takaisin sisälle tovin touhaamisen jälkeen ja jopa Titta tuli syliin nuokkumaan, taitaa Senni imeä mummastakin mehut pois. Pitääpä pian taas mennä katsomaan Senniä.

Kerrankin samassa kuvassa paikallaan.

Shoppailua

Tänään tuli posti kuljetti odotetun paketin USA:sta. Ostin muutama viikko sitten Titalle Kong Genius Leo nimisen aktivointilelun Ebayn kautta. Hintaa lelulle tuli postituskuluineen vajaa kymmenen euroa, kun Suomessa kyseistä lelua myydään yli 15€ hintaan!

 Titta ymmärsi heti, mikä juju lelussa oli. Neiti jaksoi lelun parissa pitkään ja namien saamiseksi pitikin tehdä töitä. Hyvä ostos yhden kokeilu kerran perusteella.
Ostin Titalle myös toissapäivänä lisää kuivanappulaa. Meillä syödään Roburia ja 3kg säkki kestää muutamasta kuukaudesta ylös päin, koska raakalihaa ja kotiruokaa syötetään myös paljon. Kokeilin ostaa myös neidille pieniä poronluita ja hyvinhän se niitä sai syötyä. Kovimmat palat tosin meni jemmailuksi, mutta ompahan jotain ajanvietettä.
Pitäisi varmaan hiukan hillitä tätä osteluvimmaa, seuraavaksi PetNetStoren paketti kuivaherkkuja odottaa saapumistaan. Alla vielä kuva hieman vanhemmista ostoksista. Pääkallofleecepuku ja -kaulapanta tuli neidille alkutalvesta.

Reissussa

Matkustaja

Tänään lähdettiin Titan kanssa reissuun. Aamulla aurinko paistoi hienosti, eikä kotona ollut mitään erityistä tekemistä, niinpä päätin että lähdetään mökillä käymään. Tavarat pakattuani lähdettiin käymään ensin pikaisesti tallilla neidin kanssa. Siivosin tallin samalla kun Titta teki tuttavuutta hevosten kanssa ja piti vahtia, ettei kissat pääse yllättämään.

 Perillä lähdettiin käymään katsomassa rannassa onko vesi noussut kuinka korkealle. Jäät olivat kaikki sulaneet, mutta vesi oli jonkin verran noussut ja Titalla näytti olevan hauskaa juoksennellessa edestakaisin.

Rannassa

Järvellä näkyy jotain..

Käytiin sukulaisiakin moikkaamassa ja samalla Titta näki beagle-tytöt Riitun ja Mayan. Kauhean murinan kanssa päästiin sisälle, kun Titta ja Maya huomasivat toisensa. Titta on niin dominoiva, että aivan omistajaakin hävettää kun koira luulee omistavansa joka paikan.. Hetken rauhoittelun jälkeen neidit kuitenkin rauhoittuvat, eikä ongelmia ollut.

Keppi piti yrittää tappaa

Käytiin vielä ennen kotiin lähtöä metsässä lenkkeilemässä. Hirven jälkiä näkyi paljon pehmeällä metsätiellä ja niiden hajujen perään Titta olisi kovaa ollut lähdössä. Metsä raikasi kun joutui neitiä huutamaan takaisin. Palasihan se koira onneksi, olisi sinne ollut ikäväkään sitä jättää.
Palattuamme kotiin, oli sohvalla loppuillan kaksi väsynyttä reissaajaa.


Ps. Kävimme Titan ja cavalierpoikien kanssa perjantaina moikkaamassa Senni-tyttöä ja hyvinhän se meni. Titta selvitti vain pennulle kuinka lähelle saa tulla ja kuinka toimitaan. Mitään isoa ärinäkohtausta se ei aiheuttanut ja Senniä näytti Titta kovastikkin kiinnostavan. Tittaa tuttuun tapaan kiinnosti ympäristö enemmän kuin yksikään koirista.

Senni

Tänään lähdin katsomaan kaverini luokse pientä "punaista paholaista", Senniä. Kylläpä pennulla osaakin olla terävät hampaat.. :) Vein tuliaisiksi ison pinon sanomalehtiä, niistä on kuulemma jostain syystä pulaa.
 Ja voi luoja kun oli suloinen koiruus. Tässähän ihan pentukuume nousee, niin vastustamaton Senni on! Kauanhan se jaksoi peuhata ja purra kaikkea mitä suuhunsa sai. Taisi ihmisten käsivarret ja matonreunat puruleluna kiinnostaa enemmän, kuin omat lelut.

Titta sai tyytyä jäämään vielä kotiin, ehkä loppuviikosta koirat tapaavat toisensa ja katsotaan kuinka homma lähtee luistamaan.
Titta pääsi aamusta cavalierpoikien Napin ja Nipsun kanssa metsälenkille. Oli taas lämmin ja hieno ilma ulkoilla, joten vierähtihän tunti nopeasti. Illasta rupesi kuitenkin taas neidin kierrokset nousemaan, joten lähdettiin pyöräilemään kuuden kilometrin lenkki, jonka päätteeksi käytiin vielä sänkipellolla jahtaamassa myyriä ja fasaaneja. Kotiin ehdittii juuri ennen Täykkäreitä, joita emäntä jäi katsomaan samalla kun Titta etsi itselleen omista kätköistään luun jota se jäi tyytyväisen oloisena mutustamaan.

Suloinen Senni